Eurooppalaisesta standardista poiketen asuntoloiden internet-yhteyspistokkeet on sijoitettu jokseenkin mielettömään paikkaan - katonrajaan lähelle ovea, saranapuolelle.
Toinen omituinen piirre yhdysvaltalaisessa yhteydenpidossa liittyy matkapuhelimiin. Täällä ei nimittäin juurikaan tunneta puhelimista erillisiä liittymiä, mikä taas Suomessa on nykyäänkin vallitseva trendi. Jonkinlaisena hassuna peilikuvana käytännössä kaikki puhelimet (ja liittymät) ovat ns. "kytkypuhelimia". Ostat puhelimen, saat liittymän. Tämä pitää kaiken lisäksi paikkansa myös prepaid-liittymiin!
Jos siis tahtoo soitella Yhdysvalloissa, saa varautua myös vaihtamaan puhelintaan. Onneksi halvimmat prepaid-puhelimet maksavat täällä vain viitisentoista dollaria. Laitteen hinnan jälkeen kassalla voi myös maksaa haluamansa dollarisumman puheajasta. 65 dollarilla saa siis ikioman puhelimenrähjän ja 50 dollarilla puheaikaa.
Kuvan viidentoista dollarin hintainen Samsung on toden totta hintansa väärti, eikä penninkään enempää. Laite on kevyt, vetkuva ja muovisen lelumainen. Näyttö on pieni ja tuhruinen sekä äänenlaatu usein käsittämättömän suttuinen.
Joitain harvinaisia, pelkkiä liittymiäkin myyviä putiikkeja on, mutta kyseessä ovat silloin lähinnä kuriositeetinomaiset harvinaisuudet. Lisäksi valtaosa näistäkin "irtoliittymistä" vaatii laskutussopimuksen, jonka taas pystyy saamaan vain kahdella tapaa: hankkimalla amerikkalaisen sosiaaliturvatunnuksen tai maksamalla puhelinyhtiölle parinsadan dollarin vakausmaksun.
Täällä Suomi, Ristiina ja maitolaituri. Siistiä, että olet kotiutunut ainakin välttävästi. Vaadin tarinaa elävästä elämästä ja paikallisesta undergroundista.
VastaaPoistaTarinoita joita lapsille ei kerrota ja joista kaltaiseni vanhukset ajattelevat: "Kyllä minäkin vielä joskus...".
Näytä niille!
- Matti
Aika kansallisromanttista, maitolaituri ja kaikkea. Kovin diipisti en ole undergroundiin päässyt, mitä nyt välillä käyttänyt päätä jossain myyränkolossa. Mutta joo, kiitos vain kannustuksesta!
VastaaPoista