Rapakon taa

Internet on blogeja väärällään. Jopa siinä määrin, että blogien katsotaan muodostavan oman yleisnimensä ansaitsevan kokonaisuuden, eli blogosfäärin. Suurin osa blogosfäärin blogeista on henkilökohtaisia, vapaamuotoisia ja sanalla sanoen tympeitä tekeleitä, ainakin niille, jotka lukijaa eivät henkilökohtaisesti tunne. On toki olemassa aimo nivaska muunkinlaisia blogeja aina askarteluaiheisista poliittisiin kommenttiautomaatteihin. Oman segmenttinsä muodostavat myös erilaiset matkablogit, joihin kuuluvaksi alalajikseen myös nk. "vaihtoblogit" voidaan lukea.

Vaihtoblogi on enemmän tai vähemmän vapaamuotoinen, puolisäännöllinen selonteko kirjoittajan opiskelijavaihtoajasta. Näiden blogien ominaispiirteisiin kuuluu vieraiden kulttuurien hämmästely ja kotimaassa hätäilevien ystävien ja sukulaisten rauhoittelu. Samalla näppärä bloggaaja myös välttää samojen tilannepäivitysten turruttavan jankkaamisen erikseen jokaiselle hyvää tarkoittavalle kyselijälle. Osa oppilaitoksista myös hyväksyy blogin opiskeluraportoinnin muotona. Ratkaisu on melko arveluttava, mutta jos ei muuta niin kertoohan ahkera bloggaus edes jonkinlaisesta sitoutumisesta ja paljastaa ainakin räikeimmät opintotuen sekä matka-apurahojen väärinkäytökset.

Kaikesta tästä on myös tässä nimenomaisessa blogissa kyse. Reilun kolmenkymmenen tunnin kuluttua lennän Helsinki-Vantaalta Amsterdamin kautta Chicagon O'Hare -lentokentälle, josta linja-autoilen Whitewater -nimiselle paikkakunnalle. Siellä sijaitsee asemapaikkani seuraavan viiden kuukauden ajan, University of Wisconsin-Whitewater. Vaihtoni ajan annan kuulua itsestäni tämän blogin kautta ja toivon tällä paitsi täyttäväni kotiyliopistoni minulle asettamat velvoitteet, myös vakuuttavani maailman toiselle laidalle (tai laidoille) jääville sukulaisilleni ja muille huolestuneille täti-ihmisille, että todellakin olen hengissä ja voin hyvin.